Turkka Hautala sukelsi suomalaisuuden ytimeen

Tarinalaari
13.04.2012 13:35 Kommenteja: 0
Tekstin koko: A A A
Turkka Hautala

Turkka Hautala, 30, on kirjoittanut aiemmin kaksi romaania: Salo (2009) ja Paluu (2011).

Salolaissyntyisen kirjailijan novellikokoelma kertoo omintakeisesta maasta ja sen kansalaisista.

Turkka Hautalan Kansalliskirja (Gummerus) kertoo Suomesta ja suomalaisista. Teos sisältää puolen sataa lyhyttä tarinaa. Hautala havainnoi niissä ympäristöä, kanssaihmisiä ja tilanteita tarkkanäköisesti ja lämmöllä.

Hautala päätyi kirjoittamaan Suomea ja suomalaisuutta kuvaavan novellikokoelman pienten sattumien kautta. Alun perin hänen piti tehdä kirja, jossa hän kuvaisi mahdollisimman tarkasti mahdollisimman suomalaisia paikkoja.

”Aika nopeasti konsepti lähti kuitenkin laajenemaan ja mukaan tuli muunkin tyyppisiä tekstejä - tuokiokuvia, minielämäkertoja, dialoginpätkiä ynnä muuta. Periaatteessa annoin itselleni vapaat kädet, kahta pientä sääntöä lukuun ottamatta: tarinoiden tuli olla pituudeltaan alle kaksi liuskaa ja sisällöltään sellaisia, ettei niitä jostakin kumman syystä osaa kuvitella muualle kuin Suomeen”, Hautala selvittää.

Kansalliskirjassa Suomea asuttavat niin hyppyrimäen juurelle asettuva opiskelija, veikkauslappua täyttävä eläkeläinen kuin liiterin oveen tikkaa heittävä kesälomalainen.

Sivun tai parin mittaiset tuokiokuvat avautuvat kokonaisiksi elämäkerroiksi – koskettavat ja naurattavat.

Hautalalle yksi kirjoittamisen hienoimpia ja hauskimpia puolia on juuri ihmisten nahkoihin heittäytyminen.

”Ehkä se on jonkinlaista korviketta näyttelemiselle, josta olen aina ollut kiinnostunut mutta johon olen liian esiintymiskammoinen”, hän pohtii.

Hautala toteaa, että projekti oli haastava siinä, ettei sivun parin mittaiseen tarinaan mahdu ainuttakaan keskinkertaista lausetta tai edes huolimatonta sanavalintaa - hiomisurakka oli siis melkoinen.

”Koin lyhyen muodon kuitenkin alusta alkaen jotenkin luontevaksi ja kirjoittaminen oli välillä jopa hauskaa. Lisäksi pystyin unohtamaan käsikirjoituksen aina työpäivän päätteeksi, toisin kuin romaanien kanssa: niihin liittyy ainainen keskeneräisyyden tuntu ja heppoisuuden pelko jotka tuppaavat valvottamaan.”

Moni Hautalan kirjoja lukenut on ihmetellyt, miten kolmekymppinen mieshenkilö pystyy niin taidokkaasti astumaan niin vanhan kuin nuoren ihmisen saappaisiin ja kertomaan niin aidosti suomalaisuuden ytimestä.

Yhtenä syynä saattavat olla ulkomailla vietetyt vuodet. Hautalalle on myös kertynyt monenlaista työkokemusta, muun muassa grillimyyjän ja postinkantajan ammateista

Hautalan mukaan aiemmista töistä, ja kokemuksista ylipäätään, on eittämättä hyötyä kirjoittajalle.

”Grillityössä esimerkiksi tapaa kiinnostavaa porukkaa, postinkanto puolestaan on harvinaisen meditatiivista puuhaa. Läppärin ääressä kadottaa herkästi kosketuksen normaaliin elämään ja sitä kautta sen kuvaamiseen, minkä vuoksi harkitsenkin paraikaa toista uraa kirjailijantyön rinnalle.”

Vapaana kirjailijana itsensä elättävä Hautala toteaa elävänsä siinä mielessä unelmaa, että on - ainakin toistaiseksi - saavuttanut tietynlaisen vapauden jota hän tavoitteli.

”Toisaalta kirjailijantyöhön kuuluva yksinäisyys on iskenyt rankemmin kuin kuvittelin”, urheilua ja ruoanlaittoa harrastava kynäsankari summaa.

Jouni Hirn
Tulosta
Lähetä kaverille Jaa:

Kirjoita artikkelille ensimmäinen kommentti.

VIIKON KYSYMYS

Oletko harrastanut neulomista?

Ääniä yhteensä 99
65%
19%
16%
24 päivän kuluttua!
Kantri Facebookissa
Käpylehmipojat
Nimipäivä: Ursula