Se toinen Maaseudun Tulevaisuus

Tarinalaari
30.04.2012 12:07 Kommenteja: 0
Tekstin koko: A A A
maaseudun tulevaisuus

Nuorta punk-uhoa 80-luvun lopulta. Kuvassa Jaakko Uusisalo, Juissi Vainiola ja Jouni Nieminen.

Suomen toiseksi luetuimman päivälehden nimikaima jätti jälkensä suomalaisen punkrockin historiaan.

Kyyjärveltä suomalaisen punkmusiikin historiankirjoihin ponnistanut Maaseudun Tulevaisuus -yhtye julkaisi 1980-luvun lopulla kaksi albumia. Hiljattain yhtyeen koko tuotanto julkaistiin kahden cd:n kokoelmana Complete.

Yhtyeen laulaja-kitaristi Juissi Vainiolan mukaan kokoelman piti olla ulkona jo vuonna 2006, mutta sitten ensimmäisenä tarjolle tullut julkaisija-kandidaatti meni konkurssiin ja homma venähti.

”Oltiin jo hiljalleen unohtamassa koko juttua, kunnes jostain ilmestyi tämä Rocket Recordsin (levyn julkaisija toim. huom.) hemmo ja laittoi homman pakettiin”, Juissi Vainiola sanoo.

Maaseudun Tulevaisuus on keikkaillut viime vuosina niukasti ja valikoiden.

”Meillä on aika tiukat reunaehdot ollut keikkailun kanssa, siis itselle asetetut ehdot. Seisaallaan soittava kajahtanut pohjalaisrumpali on elementti jota ei voi korvata, ja joka ei voi tulla ja soittaa kuin seinään
nojaten ja sukkaa kutoen. Muutoinkaan touhu ei saa vaikuttaa miltään lämmittelyltä tai muistelulta. Energiaa ja raivoa pitää olla, muutoin voi jäädä kotiin tekemään jotain hyödyllisempää. Aivan turhaa on lähteä tuonne pilaamaan omia, tai yleisön, hyviä muistoja tai odotuksia.”

”Edellisestä esiintymisestä taitaa olla pari vuotta aikaa. Se olisi myös voinut jäädä viimeiseksi, ellei kokoelman julkaisu olisi yhtäkkiä tullut taas ajankohtaiseksi. Ehkäpä teemme ensi kesänä muutamia
keikkoja. Homman pitää kuitenkin täyttää edellä mainitut ehdot ja kaikilla pitää olla hauskaa, tai ainakaan ei kovin paljon ankeampaa kuin mitä muuten juuri silloin olisi. Saapa siis nähdä”, Vainiola puntaroi.

Miltä tuntui elää 80-luvulla punkkarina pienellä kirkonkylällä? Miten teihin suhtauduttiin?

”Hieman kummajaisinahan meitä pidettiin, emmekä itse ainakaan yrittäneet pehmentää meistä vallitsevaa mielikuvaa, päinvastoin. Provosointia oli ilmassa, hieman joka suuntaan. Harvemmin kuitenkaan mitään fyysisempiä kanssakäymisiä oli. Itsehän muutin jo yhtyeen ensilevytyksen kynnyksellä muutamaksi vuodeksi Joensuuhun. Sehän oli tuolloin maailman paras paikka nuorelle ja ruraalille "taiteilijarokkarille". Basistimme Jouni taisi lähteä jo paria vuotta aiemmin maailmalle.”

Vainiola muistelee, että samannimisestä lehdestä oli hyötyä heti alusta asti. Lehden numeroista sai nimittäin kätevästi leikeltyä logoja rintamerkkejä varten.

”Itse kaima-aviisi on ymmärtääkseni aina ottanut meidän kanssa ihan relasti. Suhteellisen laajan haastattelun taisivat tehdä aika varhaisessa vaiheessa meistä."

”Mainostettiin aina, että menestyvä yhtye tarvitsee lyhyen, nasevan, englanninkielisen nimen, mutta katsokaa nyt vaikka meitä. Nimi on omasta mielestäni ollut aina niin järjettömän hyvä, etten ehkä ole osannut edes rekisteröidä, jos joku on joskus nimeä moittinut. En myöskään osannut ajatella, että noin loistava nimi saattoi olla rasite niin sanotusti urbaaneimmissa, tai yhtään missään, piireissä.”

Bändin kaikki elossa olevat jäsenet touhuavat musiikin kanssa, pari jopa aivan työkseen.

”Toisella pitkäsoitollamme Kylmäoja, alkuperäisen ja nykyisen basistimme korvannut Juha Kaski on kurittanut soitintaan jo pian parikymmentä vuotta ukkospilven reunalla. Rauha hänelle.

Jouni Hirn
Tulosta
Lähetä kaverille Jaa:

Kirjoita artikkelille ensimmäinen kommentti.

VIIKON KYSYMYS

Oletko harrastanut neulomista?

Ääniä yhteensä 97
65%
19%
16%
24 päivän kuluttua!
Kantri Facebookissa
Käpylehmipojat
Nimipäivä: Ursula