Nostalgian nälkään on tarjolla lääkettä, sillä takavuosina huoltoasemilla c-kasetteina myytyjä jäljitelmä-äänitteitä aletaan julkaista uudelleen cd-kokoelmina.
Suomenkielisiä covereita sisältävät kokoelmat tekivät hyvin kauppansa etenkin huoltoasemien kasettihyllyjen kautta c-kasettien kultavuosina 70-80-luvuilla. Kokoelmia myytiin parhaimmillaan yli 100 000 kappaletta. Menestykseen vaikuttivat myös kasettien edullinen 19,80 markan hinta sekä laaja huoltoasemapainotteinen jakeluverkosto.
Äänitteet julkaisee uudelleen tamperelainen Rocket Records. Kokoelman ensimmäinen osa Disco City - Huoltoasemakaseteilta tutut jäljitelmäversiot, vol. 1 ilmestyy 11. tammikuuta. Nyt julkaistavalla kokoelmalla kuullaan muun muassa Juicen Hauho, jonka esittää Käntty & Kojootit sekä Piritan esittämä Kerrasta poikki, joka oli alun perin Tarja Ylitalon kappale.
Rocket Recordsin Juha Rantalan mukaan jäljitelmäversiot soivat aikoinaan niin monen Datsunin stereoissa, että ne ovat monille läheisempiä versioita kuin kappaleiden originaalilevytykset.
”Suurin osa näistä levytyksistä on julkaistu aikoinaan vain c-kasetilla ja nyt on ollut aikalailla viimeiset hetket mahdollisuus pelastaa esimerkiksi joitakin Kari Kuuvan, Arto Sotavallan ja Salomonin levytyksiä, joita näillä kokoelmilla myös kuullaan. Monista suurelle yleisölle tuntemattomien maakuntien paikallisten tähtien levytyksistä nyt puhumattakaan”, Rantala kertoo.
Idea huoltamokasettien uudelleen julkaisuun sai pontta, kun Rantala silmäili omaa levyhyllyään, josta löytyy lukuisia 1970- ja 1980-lukujen jäljitelmälevyjä.
”Tuli pähkäiltyä niitä kuunnellessa, kuinka aikoinaan erittäin merkittävää julkaisusaraa ei ole dokumentoitu Suomessa lainkaan cd-ajan musiikinkuluttajille. Ja että jotain täytyisi tehdä tilanteen korjaamiseksi.”
Ennakkokiinnostusta on löytynyt kokoelmia kohtaan paljon. Toki on heitäkin, joiden mielestä levyjulkaisijan harkintakyky on pettänyt, kun rupesivat moista moskaa julkaisemaan.
”Toisen ääripään kommentit taas ovat olleet hehkutusta siitä kuinka 1980-luvun merkittävä kansankulttuurin osa saadaan vihdoin jälleen ihmisten ulottuville.”
Rantalan mukaan camp-henkisten nostalgiakokoelmien kokoaminen on ollut hauska ja mielenkiintoinen kokemus.
”Jäljitelmälevytykset edustavat itselleni musiikkiteollisuudessa sitä samaa kuin 1970-luvun betonielementtirakentaminen rakennusteollisuudessa. Ja varmuudeksi tarkennettakoon, että olen betonilähiöiden ystävä. Eli toisin sanoen ne ovat konstailemattomia tehokkaasti ja kaavamaisesti tuotettuja teollisia tuotteita, karuja mutta kompakteja, kylmiä mutta samalla lämpimän nostalgisia. Ja ennen kaikkea tuo nostalgisuus on se suurin arvo näissä.”
