Vesantolaiset seniorit toteuttivat syksyn aikana kaksi omaa dokumenttielokuvaa.
Vesannon eläkeliiton yhdistyksen jäsenet osoittivat, että vanhemmallakin iällä voi toteuttaa oman elokuvan. Elokuvaprojektissa oli mukana noin kymmenen 70–90- vuotiasta eläkeläistä.
”Meillä oli jo pari vuotta pyörinyt kehityshanke, jonka yhtenä tavoitteena oli vanhan perinteen tallentaminen. Lähdimme liikkeelle ajatuksesta, että elokuva on yksi tapa arkistoida asioita. Pienten byrokraattisten koukeroiden jälkeen lähdimme toteuttamaan asiaa työpajatoiminnan kautta”, Eläkeliiton Vesannon yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Pulkkinen selvittää.
Innostus elokuvan tekoon levisi kulovalkean tavoin filmiprojektin edetessä. Osallistujien kesken jaettiin eri tehtäviä: kuvaaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Ja tietysti jonkun piti astua kameran eteen.
Kouluttajana toimi viestinnän ja kuvataiteen ammattilainen Jukka Kervinen Kuopiosta.
”Opimme hyvin pian, kuinka tärkeä rooli hyvällä käsikirjoituksella on elokuvassa. On aivan eri asia kirjoittaa sellaista tekstiä, jonka on tarkoitus tukea elävää kuvaa.”
Pohjois-Savon taidetoimikunnan järjestämissä työpajoissa syntyneet elokuvat voivat jatkossa olla osa sisältöä, jota tarjotaan paikkakunnalla asuville ikääntyville Internet-pohjaisen palvelu-tv:n kautta. Palvelu-tv voi videoneuvotteluyhteyden eli "näköpuhelun" kautta olla luomassa sosiaalisia yhteyksiä yksinasuvan vanhuksen arkeen asuinpaikasta huolimatta.
Eläkeläisten tekemä dokumentti Välietappi kertoo paikkakunnan seudun vanhustentalojen historiasta.
Toinen elokuva Kaksi aikaa puolestaan kertoo entisen yrittäjän ja sotaveteraanin Veikko Matilaisen elämästä. 91 vuoden iästään huolimatta Matilainen on aktiivinen toimija ja käyttää hyväkseen IT-alan mahdollisuuksia.
”Veikko on hyvä esimerkki vanhuksesta, joka elää täysillä Internetin maailmassa. Hän käyttää taitavasti hyväkseen esimerkiksi Skypeä ja muita sovelluksia. Lisäksi hän toimii omaishoitajana vaimolleen ja käy asioilla omalla autollaan.”
Projektin opetuksena oli ainakin se, ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä omaa elokuvaa.
”On hienoa huomata, että vanhanakin voi oppia täysin uusia asioita”, Pulkkinen summaa.
